keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulupuu

Tulihan se joulu. Ainakin Facebookin ja kalenterin mukaan. Täällä Kisarawessa siitä ei välttämättä tietäisi ilman kalenteria mitään. Itse asiassa joulu on vasta huomenna. On positiivista, että joulu ei täällä pyöri materian ympärillä, vaan se on täysin hengellinen juhla. Minulla on kuitenkin Suomen joulua ikävä, erityisesti sitä pimeyttä ja tunnelmaa!

Tänään on monilla ihan tavallinen työpäivä. Tekemistä riittää myös itselläni ja päätin uppoutua trooppisten puulajien maailmaan. Projektin puulajeja ovat tällä hetkellä ainakin punatiikki (Tectona grandis), valkotiikki (Gmelina arborea), silky-oak (Grevillea robusta), Terminalia sp, Acacia sp, Leucaena (Leucaena leucocephala), Mkongo (Afzelia quanzensis) ja Senna Siamea. Useimmat ovat alueelle eksoottisia lajeja ja paikallisia ovat vain Terminalia, Mkongo ja Acacia. 

Pääasiassa viljelijöillä on puna- ja valkotiikkiä. Ko. puulajit on valittu nopean kasvun ja puusta saatavan hinnan vuoksi. Erityisesti valkotiikki kasvaa huimaa vauhtia: jo vuodessa puu on yli kaksi metriä! Täysimittaiseksi kasvaminen kestää n. 20 vuotta. Tiikistä saa erinomaista lautatavaraa ja erityisesti punatiikki on hyvin kysyttyä. Yksi projektin tavoitteista on auttaa viljelijöitä nostamaan omaa elintasoaan puita viljelemällä. Tiikin kasvattaminen vastaa tätä tavoitetta, mutta 20 vuotta on pitkä aika ja viljelijöiden pitäisi pystyä elättämään itsensä jotenkin myös puiden kasvun aikana. Siksi olisikin hyvä viljellä myös puulajeja, joita pystyisi hyödyntämään jo aiemmin. 

Tällä hetkellä hieman taka-alalle on jäänyt projektin ympäristöpuoli. Koska metsiä hakataan Kisarawen alueelta lähinnä hiileksi, tiikin kasvattaminen ei vähennä luonnonmetsiin kohdistuvia hakkuita ja siten metsäkato jatkuu alueella. Lisäksi mieltäni painaa kasvatettavien metsien yksipuolisuus ja alueiden ekologinen hyvinvointi (sama mietityttää myös Suomessa). Puulajien monipuolisuus saattaisi estää kasvitautien leviämisen. Lisäksi monipuolinen metsä tarjoaisi hyvän kasvuympäristön monille muille kasveille, ötököille ja eläimille - ja siten myös puille. Tulisi tarkastella kokonaisuutta osasten hyvinvoinnin takaamiseksi.

Taimituotantoon pitäisikin saada nyt paikallisia lajeja, jotka kasvavat nopeasti ja joita hyödynnetään paljon hiilenä. Lisäksi monien paikallisien lajien oksia voidaan hyödyntää ennen varsinaista puun kaatoa esim. polttopuuksi, erilaisiksi käyttötavaroiksi ja lääkkeeksi. Acacia on hyvä mehiläispuu ja viljelijät voisivat puiden kasvamista odotellessa tuottaa hunajaa. Ilmasto Kisarawessa on kuuma ja aluetta vaivaa aika ajoin kuivuus. Kuivuus aiheuttaa ongelmia taimien tuotannossa, koska monet eksoottiset lajit vaativat paljon vettä eivätkä kestä kuivuutta. Luonnollisesti paikalliset lajit ovat sopeutuneet vallitseviin ilmasto-olosuhteisiin ja sietävät myös kuivuutta suhteellisen hyvin.

Jos kerran paikalliset puulajit olisivat ratkaisu moneen ongelmaan, miksi niitä ei sitten juurikaan tuoteta? Viljelijät eivät halua paikallisia puita, koska niistä saatava hinta on tiikkiin verrattuna alhainen ja ne kasvavat hitaasti. Haasteena onkin tällä hetkellä puulajien markkinointi. Minä en sitä markkinointia viljelijöille tee, sen hoitakoon meidän pomo erinomaisilla puheenlahjoillaan, mutta yritän tutkailla sopivia puulajeja projektimme jatkon kannalta.

Ehkä minäkin nyt jätän työt hetkeksi ja yritän virittäytyä joulun viettoon. Huomenna on luvassa todennäköisesti joulukirkko ja sapuskaa. Ilosta joulua kaikille! Muistakaa nauttia hyvästä ruuasta, tunnelmasta ja läheisistä ihmisistä siinä ympärillänne!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti