Jo vihdoin koitti muutto maaseudulle! Kisarawessa ilma on raikasta, lämpötila siedettävämpi ja maa kauniin punainen. Asun pienessä kaksiossa ystäväni Eddahin kanssa. Päivän vapaa-aika menee mukavasti kokkaillen, tiskaillen ja siivoillen. Kämppämme on osa eräänlaista kommuunia, jossa kaikilla on yhteinen piha ja jokaisella on vastuu yhteisten tilojen siisteydestä. Seurasta ei ole pulaa, sillä yleensä aina on ulkona joku hoitamassa arkisia askareitaan. Kun pimeys tulee ja meinaa tylsyys iskeä, naapureilta voi lainata vaikka elokuvan. Meidän lisäksi täällä asuu: opettaja, lääkäri, animaattori, masterchef, poliisi ja kissaperhe (!).
Kun aurinko hellittää otettaan päivästä, on aika lähteä iltakävelylle ennen pimeän tuloa. Kävelemme milloin millekin kukkulalle tai laaksoon, päämääränä vain nähdä mahdollisimman paljon tätä ihanaa trooppista luontoa. Kaikenlaisia öttimöttiäisiä onkin jo tullut vastaan: on puolikkaan sormen kokoisia kimalaisia ja amppareita pörräämässä, 20cm pitkiä tuhatjalkaisia sulavasti lipumassa kivisellä tiellä, kauniita monivärisiä perhosia, apina - ja kameleontti tepasteli vastaan ihan kotinurkalla.
Myös työt ovat pikkuhiljaa monen kommellukset jälkeen päässeet alkamaan. Viikko pari ollaan tehty toimistohommia, mutta ilokseni voin todeta, että tänään päästiin vihdoin ja viimein käymään kylissä viljelijöiden luona! Nyt työt etenevät suhteellisen mukavasti, mutta ihan täysin ilman pieniä otsaryppyjä ei olla selvitty. Ajatellaanpa tilannetta: työn deadline on paukkunut jo viikkoja/kuukausia sitten, sitten isketään yhteen suomalainen tarkkuus ja tehokkuus ja tansanialainen hyvin rento, lupsakka (sana on saavuttanut täällä ihan uuden tason) työtapa. No, turhautumistahan siitä seuraa - puolin ja toisin. Hienosti ollaan kuitenkin monenlaisista ristiriidoista päästy keskustelemalla eteenpäin ja joka päivä on mukava ollut aloittaa uusi työpäivä.
Tajusin kauhistuksekseni, että nythän on joulukuu ja puolet ajastani täällä on jo mennyt! Näyttäisi siis siltä, että joulukuu tulee olemaan hyvin kiireinen niin töiden kuin vapaa-ajan osalta. Perjantaina on tarkoitus mennä Suomen suurlähettilään luokse juhlimaan Suomen itsenäisyyttä ja lauantaiaamuna nokka suuntaa kohti Morogoroa ja sen Uluguru-vuoria. Vaikka ihan juhlaa täällä olo ei olekaan viime aikoina ollut terveyteni puolesta (mm. jo toinen malaria takana), nautin olostani päivä päivältä enemmän, kun tietää, että kaikkia huippujuttuja on pian tulossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti