torstai 15. tammikuuta 2015

Ja mikä ihme on bambusupiainen?

Bambusupiainen (Crocidura desperata) on päästäisten (Soricidae) heimoon kuuluva hyönteissyöjä, joka elää Tansanian eteläosissa Rongwe- ja Undzungwa-vuoristoalueilla yli 1500 metrin korkeudessa laikuttain esiintyvissä trooppisissa vuoristobambumetsissä. Sen elinpiiri on nykyisin enimmillään 5000 km^2 ja pienenee jatkuvasti vuoristometsien pirstoutuessa pienempiin aluieisiin sekä metsäkadon myötä.

Bambusupiainen on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi (2004). Englantilaiset ovat nimenneet kyseisen otuksen melko osuvasti, "desperate shrew", eli epätoivoiseksi päästäiseksi. Kun välillä meinaa maailman menosta vaipua epätoivoon itsekin, en ihmettele yhtään, jos bambusupiainen on vähän epätoivoinen.. Eihän se muuta voi kuin mussuttaa niitä matoja ja odotella. Olisi siistiä nähdä, että jonakin päivänä myös bambusupiainen olisi vähemmän epätoivoinen.

Lähde: iucnredlist.org (vierailtu 15.1.2015)

maanantai 12. tammikuuta 2015

Kotiin

Takana on viimeiset työpäivät ja kylävierailut. Tuntui hyvältä sanoa viljelijöille heipat, kun näki heidän taimien kunnon kohentuneen ja taimien menneen jonkin verran myös kaupaksi. Toivottavasti vettä taivaalta riittää ja viljelijöiden tilanne helpottuisi edelleen. Kylävierailupäivän jälkeen alkoi todellinen loma ja pääsin rentoutumaan Sansibarille. Nyt vietetyn rentouttavan viikon jälkeen alkaa kuitenkin koittaa kotiin lähdön aika. Huomenna suuntaamme lautalla Dar es Salaamiin vielä iltaa viettämään läheisten ihmisten kanssa ja sitten puolilta öin lähteepi lento kohti Suomea.

On mahtava fiilis, että pian pääsee kotiin! On jännittävää nähdä millainen lumitilanne kotona odottaakaan. Kotiin palattuani aion mennä pitkälle kävelylle ja sitten saunaan. Saatan ehkä juoda kupposen teetä ja tehdä parit hyvät voileivät. Sitten vain odotan helmikuussa tulevia pikkujouluja. :) Jätän mielelläni Tansaniaan kaikki sairastelut, päivittäiset kemikaalicocktailit, turhat kikkailut.. Vaikka olo kotiinlähdöstä on hyvä, on olo lähtemisestä myös haikea, kuten totesin jo aiemminkin. 

Kolmen kuukauden aikana olen oppinut huomattavasti pitkäjänteisemmäksi (katsotaan kauanko se hektisessä kulttuurissamme kestää), olen sukeltanut syvemmälle uuteen kulttuuriin kuin koskaan ennen, olen oppinut kiswahilia ja uusia sosiaalisia taitoja, saanut yhden uuden ystävän, pari kourallista uusia kavereita ja muita uusia tärkeitä ihmisiä elämääni, sekä olen huomannut kykeneväni selviytymään varsin hyvin täysin uudenlaisissa ja haastavissa työtilanteissa. Toivon mukaan myös minun läsnäoloni antoi jotain uutta paikallisille ihmisille, työyhteisöömme ja projektiimme.

Unelmani pidemmästä seikkailusta yksin on nyt toteutunut. Sain tältä reissulta paljon. Kiitos.  

torstai 8. tammikuuta 2015

Savanni nukahtaa?

Ja niin vuosi vaihtui ja se päästiin aloittamaan hienosti reissulla Morogoroon. Hieman ikävästi alkanutta vuotta varjosti viides malaria, mutta Morogoron tuulet helpotti oloa. Pian suuntasimmekin Mikumin kansallispuistoon eläimiä ihmettelemään. Näimme ainakin villisian, kiraffeja, seeproja, norsuja, buffaloita, antilooppeja, impaloita, gnuuantilooppeja, virtahepoja, paviaaneja ja kaikenlaisia lintuja. Meillä oli päiväreissu, mutta suosittelen menemään safareille yöksi, jolloin voi käydä katsomassa eläimiä aktiivisimmillaan sekä pimeällä että aamu- ja iltahämärässä. Oli upeaa, kun ne oli siinä niin lähellä ja möllöttivät vaan eivätkä juosseet karkuun! Toisaalta on vähän huonompi homma, että monet niistä olivat niin tottuneet ihmisiin.

Arvostin erityisesti norsulaumojen näkemistä. Tansania on tullut viime aikoina ikävän tunnetuksi erityisesti norsujen salametsästyksestä. Norsuja tapetaan niiden syöksyhampaiden vuoksi ja norsunluuta rahdataan rekkalasteittain maasta joka vuosi. Tansanian norsujen lukumäärä on viiden vuoden sisällä tipahtanut n. 70 000:stä 20 000:een. Salametsästyksen "hot spotiksi" on dna-testien perusteella osoittautunut Tansanian suurin (?) kansallispuisto Selous, jossa valvonta on heikkoa mm. työvoiman vähäisyyden ja alueen ison pinta-alan vuoksi. 

Pelastaako niitä norsuja sitten mikään? Salakaadot saattaisivat vähentyä, jos..


  • valtio jakaisi puistosta saatavista tuloista isomman osuuden puiston välittömässä läheisyydessä oleville asukkaille korvauksena maan käytön rajoittamisesta. Silloin myös asukkaat olisivat enemmän kiinnostuneita puiston tulevaisuudesta ja siellä kävijöistä. Salametsästäjät tulevat yleensä muilta alueilta tai jopa ulkomailta. Tällä hetkellä asukkaat saavat vain pienen murto-osan luontoturismin miljoonatuloista ($). 
  • Tansanian rajoille saataisiin enemmän norsunluuta etsiviä koiria.  
  • norsuille ei kasvaisi syöksyhampaita. Syöksyhampaattomat yksilöt ovat yleistyneet viime vuosina ja tutkijat ovat arvelleet tämän pelastavan Tansanian norsut seuraavan 10 vuoden aikana.

Tilanne on liian nolo luontomatkailusta tunnetuksi tulleelle valtiolle. Monelle norsut kuvastavat koko Tansanian luontoa. Norsujen häviäminen maasta johtaisi väistämättä luontoturismin laskuun ja synnyttäisi ison loven valtion ja yksityisyrittäjien kassaan. Siispä olisi syytä poliitikkojen herätä, eikä vain katsella tilannetta sivusta.