Ensimmäisenä iltana, kun saavuimme hotelliimme n. klo 1 yöllä, sain kokea ensimmäisen tansanialaisen ateriani: paistettuja suolaisen makeita banaaneja, tomaatti-paprika-sipuli-chili-salaattia (kachumbali) ja lähes kokonainen kana erilaisissa osissa. Reippaana tyttönä otin siitä ensimmäisen palan (pieni pala pieneen nälkään) sen kummempaa kuitenkaan ajattelematta. Otin muista mallia ja iskin hampaat kiinni - crunch! Ei juma.. Eka pala ja kaulahan se oli! Helpotuksekseni kuulin, että kaikkea ei ole pakko syödä, ainoastaan liha (ja nahka).
Aamut alkaa tavallisesti parilla palalla "ranskanleipää", parilla chapatilla (öljyssä paistettu leipälettunen) ja kupilla teetä (chai). Teetä on parempi tankata reilusti, koska leipää ei yleensä paljoa ole ja seuraava ateria on iltapäivän lounas. Lounasta syödään tavallisesti siinä klo 14-15. Tarjolla on yleensä ugalia (maissijauhoilla tehtyä hyvin paksua puuroa), mchichaa (yleensä jonkinlainen pinaatinlehdistä ja sipulista tehty lisuke) ja jonkinlaista lihakastiketta. Seuraava ruoka tarjoillaankin sitten klo 20-21. Tarjolla on riisiä, mchichaa ja lihakastiketta. Aina vähän väliä voidaan syödä myös ranskiksia. Kun Suomessa on tottunut syömään n. kahden tunnin välein, tahtoo täällä nälkä yllättää vähän liian aikaisin.
Poiketen mielikuvistani täällä syödään yllättävän paljon lihaa. Lihansyönti on selvästi elintason merkki. Olin kuvitellut, ettei lihaa olisi joka päivä edes saatavilla. Nähtävästi sitä kuitenkin on melko reilustikin, koska jokaisessa ravintolassa ja ruokakojussa ja monissa kodeissa tarjoillaan pääsääntöisesti lihaa. Enimmäkseen liha tuotetaan jossakin lähellä, mutta väkisinkin syötävän lihan määrä sekä ohi ajavat nautarekat herättävät kysymyksiä suuremmista lihantuotantoyksiköistä. Myös kalaa on tarjolla ihan mukavasti ja se tarjoillaan yleensä pään kanssa. Mun lemppareita tähän asti on ollut mishikaki (käristettyjä lihanpaloja tikussa), kana ja hiilikala.
Ruoka syödään täällä käsin, erityisesti ugali on käsiruokaa. Jämähtäneenä tapoihini syön kyllä riisini silti lusikalla (täällä ei ole haarukoita). Mausteiden käyttö on hyvin hillittyä, mikä oli minulle aikamoinen yllätys. Suolaa tulee yleensä keko lautasella, josta sitä voi lisätä ruokaansa. Ihan hyvä idea, mutta mielestäni erityisesti kala kaipaisi suolaa jo kypsennysvaiheessa kalan maun peittämiseksi. Suolaton kalan nahka ei ole mitenkään kovin herkullista mussutettavaa. Potkua ruokaan saa lisättyä chilistä, jota täällä on paljon.
Kasviksia täällä näkee harmittavan vähän lautasella, mikä johtunee osaksi mm. kasviksien vaikeista kasvuolosuhteista, hinnasta ja hygieniasta. Yleensä kachumbalin ja mchichan lisäksi saatavilla on ruskeita papuja. Mutta missään nimessä ei pidä unohtaa hedelmiä! On ananaksia, banaaneja, appelsiineja, vesimeloneja, papaijoja, mangoja, passionhedelmiä.. Paljon herkkuja minulle!
Paikallisen ruuan ja minun välille ei syntynyt välitöntä rakkaussuhdetta, mutta on meillä jo huomattavasti lämpimämmät välit kuin alkuun. Taidan ehkä sittenkin välttyä nälkäkuolemalta! Tsäänssit on jopa muutamaan ekstrakiloon kotiinpaluun koittaessa. :)
"Kula Paura, kula!" (kula = syö)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti