Ilmassa leijuu hyvä palaneen tuoksu. Sitten huomaan, että joka toisella nurkalla poltetaan roskia. Jatkossa yritän olla hengittämättä kyseisen tuoksun kohdalla. Ei mitenkään helppo homma.
Kotitalouksissa roskien poltto tapahtuu omalla pihalla, kauppojen ja ravintoloiden roskat voidaan polttaa talon nurkalla. Olen ihaillut naapurin isoa pihaa ja miettinyt miten ihana tuossa olisikaan lasten leikkiä nurmikolla (nykyisessä asumuksessani lapsien leikkitila on talon ympärillä metrin levyinen laatoitettu kaistale). Eräänä päivänä kuitenkin jalkapalloa etsiessäni kurkkasin mitä siellä aidan toisella puolella onkaan ja silmiini osui huoneeni vieressä oleva aivan jäätävä roskakasa, josta osaa poltetaan silloin tällöin. Siinä kanaset iloisesti pomppivat ja nokkivat mahdollisia biojätejämiä. Roskat saatetaan myös laittaa omaan pihamaahan kaivettuun monttuun, josta ne sitten poltetaan. Polton jälkeen monttu täytetään ja sillä kohti kuulema banaanipuu kasvaa oikein kivasti. Vaihtoehtoisesti roskat saatetaan pelkästään haudata maahan ja montun täyttyessä kaivetaan viereen uusi kuoppa.
Roskien poltolle on myös toinen vaihtoehto. Monilla kiinteistöillä roskat kerätään yhteen paikkaan, ehkä suljettavaan jäteastiaan tai sen virkaa suorittavaan vanhaan lasten vannaan (ja sen ympäristöön). Kerran viikkoon käy "roskakuski" ja kerää roskat kärryyn. Kärrystä roskat päätynevät kuorma-autoon tai varsinaiseen jäteautoon ja kaatopaikalle. Valtion tehtävänä on järkätä jätehuolto, joka on ulkoistettu yksityiselle yritykselle. Roskakuskit työskentelevät ko. yritykselle ja jokaisesta tyhjennyksestä he ottavat jätemäärän mukaisen maksun. Tyhjennysmaksu on yleensä n. 10 000 shillinkiä (5€) ja syntyvä jätemäärä länsimaalaisen näkökulmasta on hyvin pieni. Kuukaudessa kotitaloudet maksavat jätemaksuja 20€ (!), mikä voi hyvinkin olla puolet palkasta tai koko palkka, rahat ei välttämättä riitä siihen ollenkaan. Jos sinulta menisi koko palkka jätemaksuihin, eikö tekisikin mieli päästä niistä eroon jotenkin muuten? Toisaalta tavan tansanialaisella ei varmasti ole harmainta aavistusta roskien poltosta syntyvistä haitoista - miksi siis edes harkita suurien summien lahjoitusta roskakuskeille?
Poissa silmistä, poissa mielestä. Ei kauaa, kun näin se meni Suomessakin - tai menee se jossainpäin niin vieläkin. Olen onnellinen päästessäni huomenna pois kuumasta, saasteisesta kaupungista maaseudun raikkaaseen ilmaan.
(Blogia kirjoittaessan löydän hiuksistani puoliksi palaneen muovinpalan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti